Jamo tulee kaapista

Työväki jyrää!

 

Myönnettävä se on, minä olen kommunisti. Nyt tuli sopiva hetki sanoa se, koska työmaan kahvipöytäkeskustelun lupasin asian tunnustaa. Esitin itse kysymyksen: miksi toimittajilta edellytetään puoluekannan ilmaisemista, mutta me opettajat voimme rauhassa turmella lapsien mieltä? Eli siinä se nyt tuli, kommari mikä kommari!


Ennen kuin alat muistella Neuvostoliiton auvoa ja ihanuutta, totean, että en kannata Neuvostoliittoa. Ne kaksi, kommunismi ja Neuvostoliitto, eivät ole synonyymeja. Kommunismi oli kaunis kukka, jonka neukut söivät.

Minun kommunismini tarkoittaa tätä. Työväkeä sorretaan monessa maassa. Valtiovallan on oltava heikomman puolella. Valtiovallan on siis taattava hyvät työolot ja sellainen palkka, jolla tulee toimeen. Mutta edellä mainittu ei saa poissulkea muutoksia. Valtion on taattava raamit, mutta työmarkkinoille on saatava lisää liikkumavaraa.

Mihin kommunismia siis tarvitaan Suomessa tänä päivänä? Luomaan edellytykset työnteolle. Jotta työväki voisi tulla toimeen huomispäivän Suomessa, työmarkkinoita on pakko vapauttaa lakien kahleista. Poliitikkojen, ennen muuta työväen asiaa muka-ajavan SDP:n, on tultava tähän maailmaan ja lopetettava poliittinen peli. Kiinassa palkat ovat noin kolmannes Suomen palkoista, eikä Suomen parempi koulutus enää tuota meille etumatkaa, koska Kiinassa koulutus on ottanut pitkiä harppauksia. Työmarkkinoitten vapauttamisen myötä työväki siirtyy sellaisille aloille, joilla on pulaa työvoimasta.

Seuraavien vuosien ratkaisut määrittelevät Suomen suunnan. Mitä pidemmälle kipeitä päätöksiä siirretään, sitä vähemmän meillä on jatkossa omaa sananvaltaa ratkaisuihin. Ratkaisut on tehtävä, koska muuten työ katoaa Suomesta. Se ei ole kenenkään edun mukaista. Varsinkaan meidän työläisten.