Koivu ja tähdet
(Julkaistu UrSassa 19.5.2011)
Suomi on jääkiekon maailmanmestari. Se ei varmaankaan ollut sinulle mikään uusi asia. Mutta vielä kaksi viikkoa sitten, hyvin harva olisi uskaltanut lyödä roponsa likoon Suomen puolesta. Ennakkokaavailuissa Suomi sijoitettiin sijoille 5-6. Kisoissa Leijonat osoittivat oikeaksi vanhan hokeman: parhaimmillaan joukkue on enemmän kuin osiensa summa.
Lätkäjoukkueen menestys tuli hyvään aikaan. Taloudellisesti kireä tilanne on omiaan kärjistämään kansan taloudellista, yhteiskunnallista ja kulttuurista kahtiajakoa. Suomalaisessa yhteiskunnassa on liian pitkään keskitytty ongelmissa kieriskelyyn, eikä niiden ratkaisemiseen. On katsottu menneeseen, etsitty syyllisiä vaikeuksiin ja hellitty omaa napaa. ”Minän” aika on ohi, ”meidän” aika on nyt.
Kulta saavutettiin juuri niillä samoilla tekijöillä, joilla Suomen kaltainen pohjoisen pallopuoliskon perifeerinen alue on menestyksensä luonut: sinnikkyydellä, uutteruudella ja yhtenäisyydellä. Suomi ei menestynyt sen vuoksi, että sillä oli parhaat yksilöt, joiden henkilökohtainen taito olisi ratkaissut otteluita. Suomen menestyksessä olennaista on hyvä johtajuus ja selkeät roolit. Joukkueen johdolla oli selkeä ajatus siitä, kuinka se halusi joukkueen pelaavan. Kapteeniston, erityisesti Mikko Koivun, tehtävänä oli oman esimerkkinsä kautta viedä valittu pelitapa käytäntöön. Mikko ”Koskela” Koivu piti koko ajan pelaajien jalat maassa ja katseen päämäärässä. Tavoitteen saavuttamiseksi jokaisen oli pyrittävä täyttämään oma, tarkkaan määritelty tehtävänsä, ja jos kaveri ei siitä aina selvinnyt, muut paikkasivat.
Muiden ylistystä on joskus vaikea ottaa vastaan. Kansainvälisessä tutkimuksessa todettiin viime vuonna, että Suomi on maailman paras maa. Suomalainen iltapäivälehti lasketutti tutkimustulokset asiantuntijalla ja löysi laskelmasta virheen. Emme olleetkaan parhaita vaan kakkosia! Maailmanmestaruus menee jotenkin tämän ajattelutavan ohi. Tässä ei voi olla virhettä. Tämä ei ollut tuomaripeliä. Suomi voitti, koska oli turnauksen paras joukkue.
Nostan hattua Jukka Jaloselle ja kumppaneille siitä, että he antoivat peliaikaa nuorukaisille, kuten Mikael Granlundille ja Jani Lajuselle. Heidän pelipaikkansa ei ollut itsestään selvyys maassa, jossa nuoruuteen usein liitetään adjektiivit kokemattomuus ja riskialttius. Nuorukaiset vastasivat huutoon. Klopit näyttivät konkariosastolle, mitä tapahtuu, kun fokus ei ole virheiden välttämisessä vaan aidossa peli-ilossa ja suorituksen rentoudessa. ”Tää on vaan lätkää”, sanoi Granlund haastattelussa.
Meille suomalaisille vuosi 1995 oli ennen kaikkea se vuosi, jolloin maamme viimein voitti kauan tavoitellun lätkäkullan. Kyseinen vuosi oli käännekohta myös maamme taloudessa. 1990-luvun alun lama taittui, Suomi liittyi Euroopan unioniin ja Nokia sai siivet. Lätkämenestyksellä oli hämmästyttävän suuri vaikutus kansakunnan mentaliteettiin. Se oli saavutus, joka painui syvälle kansakunnan muistiin. Suomalaiset olivat ylpeitä suomalaisuudestaan. Eurooppaan lähdettiin tavoittelemaan paikkaa eturivistä, vallan ytimestä. Tämänhetkinen korkea elintaso on pitkälti näiden vuosien hyvän työn tulosta. Olkoon tämä hetki uuden menestystarinan ensimmäinen luku.
Suomi on jääkiekon maailmanmestari. Se ei varmaankaan ollut sinulle mikään uusi asia. Mutta vielä kaksi viikkoa sitten, hyvin harva olisi uskaltanut lyödä roponsa likoon Suomen puolesta. Ennakkokaavailuissa Suomi sijoitettiin sijoille 5-6. Kisoissa Leijonat osoittivat oikeaksi vanhan hokeman: parhaimmillaan joukkue on enemmän kuin osiensa summa.
Lätkäjoukkueen menestys tuli hyvään aikaan. Taloudellisesti kireä tilanne on omiaan kärjistämään kansan taloudellista, yhteiskunnallista ja kulttuurista kahtiajakoa. Suomalaisessa yhteiskunnassa on liian pitkään keskitytty ongelmissa kieriskelyyn, eikä niiden ratkaisemiseen. On katsottu menneeseen, etsitty syyllisiä vaikeuksiin ja hellitty omaa napaa. ”Minän” aika on ohi, ”meidän” aika on nyt.
Kulta saavutettiin juuri niillä samoilla tekijöillä, joilla Suomen kaltainen pohjoisen pallopuoliskon perifeerinen alue on menestyksensä luonut: sinnikkyydellä, uutteruudella ja yhtenäisyydellä. Suomi ei menestynyt sen vuoksi, että sillä oli parhaat yksilöt, joiden henkilökohtainen taito olisi ratkaissut otteluita. Suomen menestyksessä olennaista on hyvä johtajuus ja selkeät roolit. Joukkueen johdolla oli selkeä ajatus siitä, kuinka se halusi joukkueen pelaavan. Kapteeniston, erityisesti Mikko Koivun, tehtävänä oli oman esimerkkinsä kautta viedä valittu pelitapa käytäntöön. Mikko ”Koskela” Koivu piti koko ajan pelaajien jalat maassa ja katseen päämäärässä. Tavoitteen saavuttamiseksi jokaisen oli pyrittävä täyttämään oma, tarkkaan määritelty tehtävänsä, ja jos kaveri ei siitä aina selvinnyt, muut paikkasivat.
Muiden ylistystä on joskus vaikea ottaa vastaan. Kansainvälisessä tutkimuksessa todettiin viime vuonna, että Suomi on maailman paras maa. Suomalainen iltapäivälehti lasketutti tutkimustulokset asiantuntijalla ja löysi laskelmasta virheen. Emme olleetkaan parhaita vaan kakkosia! Maailmanmestaruus menee jotenkin tämän ajattelutavan ohi. Tässä ei voi olla virhettä. Tämä ei ollut tuomaripeliä. Suomi voitti, koska oli turnauksen paras joukkue.
Nostan hattua Jukka Jaloselle ja kumppaneille siitä, että he antoivat peliaikaa nuorukaisille, kuten Mikael Granlundille ja Jani Lajuselle. Heidän pelipaikkansa ei ollut itsestään selvyys maassa, jossa nuoruuteen usein liitetään adjektiivit kokemattomuus ja riskialttius. Nuorukaiset vastasivat huutoon. Klopit näyttivät konkariosastolle, mitä tapahtuu, kun fokus ei ole virheiden välttämisessä vaan aidossa peli-ilossa ja suorituksen rentoudessa. ”Tää on vaan lätkää”, sanoi Granlund haastattelussa.
Meille suomalaisille vuosi 1995 oli ennen kaikkea se vuosi, jolloin maamme viimein voitti kauan tavoitellun lätkäkullan. Kyseinen vuosi oli käännekohta myös maamme taloudessa. 1990-luvun alun lama taittui, Suomi liittyi Euroopan unioniin ja Nokia sai siivet. Lätkämenestyksellä oli hämmästyttävän suuri vaikutus kansakunnan mentaliteettiin. Se oli saavutus, joka painui syvälle kansakunnan muistiin. Suomalaiset olivat ylpeitä suomalaisuudestaan. Eurooppaan lähdettiin tavoittelemaan paikkaa eturivistä, vallan ytimestä. Tämänhetkinen korkea elintaso on pitkälti näiden vuosien hyvän työn tulosta. Olkoon tämä hetki uuden menestystarinan ensimmäinen luku.
Kommentit