Vapauttava totuus
(Urjalan Sanomissa 18.11.2010)
Nainen istuu penkillä reilun kymmenen metrin päässä viistosti vasemmalla edessäni. Hän katsoo tiukasti eteensä. Vaalea pehko heilahtaa, kun hän aivastelee. Naisen pyylevä olemus ei ilmeisesti tee oikeutta hänen viehätysvoimalleen. Tunnen itseni tirkistelijäksi, vaikka tiedän, että minulla on lain mukainen oikeus olla paikalla.
Rosamunda-mies on vain viiden metrin päässä, mutta en saa selvää hänen puheestaan. Hän on kulman takana siten, että näen vain hänen perunanenänsä. Huulilta lukeminen on siksi vaikeaa. ”Pitääkö paikkansa, että olette esiintyneet toisella nimellä internetissä ja antaneet X.X:n ymmärtää, että olette halukas muuttamaan hänen kanssaan yhteen, jos hän antaisi teille 20 000 euroa perintöverojen maksamiseen?” Rosamunda-mies, Tampereen käräjäoikeuden syyttäjä, tiukkaa. ”Kyllä pitää”, vastaa nainen. Naiselle luetaan vielä kolme muuta syytekohtaa, joihin kaikkiin hän vastaa myöntävästi. Ei kiertele eikä kaartele. Nyökkää topakasti niin, että otsatukka heilahtaa. Hän tunnustaa väärentäneensä sairaanhoitajan tutkintotodistuksen ja esiintyneensä valelääkärinä. Hän tunnustaa huijanneensa kahdelta mieheltä yhteensä yli 30 000 euroa.
”Miksi teitte tämän?” Rosamunda kysyy. ”Ajauduin oravanpyörään”, nainen vastaa. ”Missä vaiheessa kerroitte uhreillenne, että olette valehdelleet?” syyttäjä jatkaa. ”En koskaan, jäin kiinni. Se oli helpotus”, kuuluu vastaus. Nainen jatkaa: ”Aloin pelätä perheeni puolesta. Minulla on kolme pientä lasta. Pelkäsin avioeroa. Siksi piti jatkaa valehtelua. Kun jäin kiinni, oravanpyörä päättyi. No, tulihan se ero, mutta nyt omatuntoni on puhdas. Minun on helppo olla.”
Tuomari on nainen. ”Kaksi lasta, tyttöjä molemmat, kultainennoutaja ja diplomi-insinöörimies. Pariskunta käy sauvakävelemässä kahtena iltana viikossa”, luokittelen. Tuomari ymmärtää syytettyä, vakuuttuu hänen sanoistaan ja asenteestaan. Tuomari kokee auttavansa häntä ja kopauttaa päätöksensä kuin välttämättömän pahan: ”Vuosi ja neljä kuukautta ehdollista vankeutta. Koska olette ensikertalainen, tuomio on ehdollinen. Jos syyllistytte rikokseen seuraavan kahden vuoden aikana, ehdollinen muuttuu ehdottomaksi.” Syytetty niiaa, kiittää ja vakuuttaa sillä tavalla oppineensa kerrasta.
Nainen poistuu salista. Mies, entinen aviomies oletan, odottaa salin ulkopuolella. Katson heitä, kun he vaappuvat poispäin pitkää käytävää käsi kädessä. ”Kaksi tyytyväistä?” ihmettelen. ”Tuomion ja totuuden vapauttamia”, vastaan itselleni.
Entä käräjäoikeuspäivämme opetus? Ei ole pieniä tai suuria valheita, on vain valheita. Kun valehtelee, eikä jää siitä kiinni, valehtelun kynnys madaltuu. Valheista kutoutuu verkko, johon ihminen jää kiinni. Älä siis valitse valehtelun tietä. Rakasta totuutta. Takerru siihen. Kuten vanha kansa sanoo: puhdas omatunto on paras päänalunen.
Nainen istuu penkillä reilun kymmenen metrin päässä viistosti vasemmalla edessäni. Hän katsoo tiukasti eteensä. Vaalea pehko heilahtaa, kun hän aivastelee. Naisen pyylevä olemus ei ilmeisesti tee oikeutta hänen viehätysvoimalleen. Tunnen itseni tirkistelijäksi, vaikka tiedän, että minulla on lain mukainen oikeus olla paikalla.
Rosamunda-mies on vain viiden metrin päässä, mutta en saa selvää hänen puheestaan. Hän on kulman takana siten, että näen vain hänen perunanenänsä. Huulilta lukeminen on siksi vaikeaa. ”Pitääkö paikkansa, että olette esiintyneet toisella nimellä internetissä ja antaneet X.X:n ymmärtää, että olette halukas muuttamaan hänen kanssaan yhteen, jos hän antaisi teille 20 000 euroa perintöverojen maksamiseen?” Rosamunda-mies, Tampereen käräjäoikeuden syyttäjä, tiukkaa. ”Kyllä pitää”, vastaa nainen. Naiselle luetaan vielä kolme muuta syytekohtaa, joihin kaikkiin hän vastaa myöntävästi. Ei kiertele eikä kaartele. Nyökkää topakasti niin, että otsatukka heilahtaa. Hän tunnustaa väärentäneensä sairaanhoitajan tutkintotodistuksen ja esiintyneensä valelääkärinä. Hän tunnustaa huijanneensa kahdelta mieheltä yhteensä yli 30 000 euroa.
”Miksi teitte tämän?” Rosamunda kysyy. ”Ajauduin oravanpyörään”, nainen vastaa. ”Missä vaiheessa kerroitte uhreillenne, että olette valehdelleet?” syyttäjä jatkaa. ”En koskaan, jäin kiinni. Se oli helpotus”, kuuluu vastaus. Nainen jatkaa: ”Aloin pelätä perheeni puolesta. Minulla on kolme pientä lasta. Pelkäsin avioeroa. Siksi piti jatkaa valehtelua. Kun jäin kiinni, oravanpyörä päättyi. No, tulihan se ero, mutta nyt omatuntoni on puhdas. Minun on helppo olla.”
Tuomari on nainen. ”Kaksi lasta, tyttöjä molemmat, kultainennoutaja ja diplomi-insinöörimies. Pariskunta käy sauvakävelemässä kahtena iltana viikossa”, luokittelen. Tuomari ymmärtää syytettyä, vakuuttuu hänen sanoistaan ja asenteestaan. Tuomari kokee auttavansa häntä ja kopauttaa päätöksensä kuin välttämättömän pahan: ”Vuosi ja neljä kuukautta ehdollista vankeutta. Koska olette ensikertalainen, tuomio on ehdollinen. Jos syyllistytte rikokseen seuraavan kahden vuoden aikana, ehdollinen muuttuu ehdottomaksi.” Syytetty niiaa, kiittää ja vakuuttaa sillä tavalla oppineensa kerrasta.
Nainen poistuu salista. Mies, entinen aviomies oletan, odottaa salin ulkopuolella. Katson heitä, kun he vaappuvat poispäin pitkää käytävää käsi kädessä. ”Kaksi tyytyväistä?” ihmettelen. ”Tuomion ja totuuden vapauttamia”, vastaan itselleni.
Entä käräjäoikeuspäivämme opetus? Ei ole pieniä tai suuria valheita, on vain valheita. Kun valehtelee, eikä jää siitä kiinni, valehtelun kynnys madaltuu. Valheista kutoutuu verkko, johon ihminen jää kiinni. Älä siis valitse valehtelun tietä. Rakasta totuutta. Takerru siihen. Kuten vanha kansa sanoo: puhdas omatunto on paras päänalunen.
Kommentit