Aidosti köyhät
(Julkaistu Esikko-lehden syyskuun numerossa)
Helsingin Sanomien toimittaja Kimmo Oksanen on kirjoittanut kipeän kirjan kerjäläisyydestä. Oksanen ottaa tähtäimeensä suurin piirtein kaikki suomalaisten kerjäläisiä kohtaan tuntemat ennakkoluulot, ja ampuu ne alas. Kerjäläiset tulevat oikeasti surkeista olosuhteista, he elävät perheineen alle neljän dollarin päivätuloilla, eivätkä he ole rikollisia. He ovat yksinkertaisesti köyhiä, joilta on viety oikeus ihmisarvoiseen elämään.
Oksasen sanoin ”On ilmeisesti helpompaa ja halvempaa kiusata yksittäisiä resupekkoja kuin pureutua köyhyyden ja rikollisuuden todelliseen yhteyteen, syyhyn ja seuraukseen.”
Oksanen peräänkuuluttaa viranomaisten toiminnan kriittistä arviointia ja köyhyyttä synnyttävien rakenteiden muuttamista. EU-jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet sopimuksia, joilla ovat sitoutuneet karsimaan yhteiskunnistaan kaikenlaisen syrjinnän. Kerjäläiset ovat elävä todiste siitä, että asiaa ei ole otettu riittävän vakavasti.
Tavallisilta suomalaisilta Oksanen vaatii inhimillisyyttä, sydäntä. Miksi meidän on niin vaikea nähdä köyhiä aidosti hädänalaisina. Miksi vaadimme viranomaisia puuttumaan kiusalliseksi kokemaamme kerjäämiseen.
Kirja jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäisessä Suomeen keskittyvässä osassa Oksanen kertoo nimellä kerjäläisten taustoista, tienesteistä, elämästä Suomessa ja suomalaisten suhtautumisesta heihin. Ensimmäisen osan lopulla Oksanen venyttää tekstiä tuomalla esille liian paljon yksityiskohtia. Toisessa Romaniaan keskittyvässä osassa päästään taas itse asiaan. Matkakuvaukset kerjäläisten kotiseudulle Romanian Cetatea de Baltan kylään ovat kirjan merkityksellisintä antia.
Kerjäläisten valtakunta-kirja on WSOY:n alaisen Barrikadi-kustantamon kymmenes julkaisu. Saman sarjan muutamat pamfletit ovat onnistuneet synnyttämään vilkkaan yhteiskunnallisen keskustelun. Tästä ovat hyviä esimerkkejä mm. Timo Harakan Luoton loppu ja erityisesti Katja Boxbergin ja Taneli Heikan Lumedemokratiaa-kirja. Kerjäläisten valtakunta-pamfletti ei ole noussut samalla tavalla esille. Tuleeko aihe kenties liian lähelle tavallista suomalaista?
Helsingin Sanomien toimittaja Kimmo Oksanen on kirjoittanut kipeän kirjan kerjäläisyydestä. Oksanen ottaa tähtäimeensä suurin piirtein kaikki suomalaisten kerjäläisiä kohtaan tuntemat ennakkoluulot, ja ampuu ne alas. Kerjäläiset tulevat oikeasti surkeista olosuhteista, he elävät perheineen alle neljän dollarin päivätuloilla, eivätkä he ole rikollisia. He ovat yksinkertaisesti köyhiä, joilta on viety oikeus ihmisarvoiseen elämään.
Oksasen sanoin ”On ilmeisesti helpompaa ja halvempaa kiusata yksittäisiä resupekkoja kuin pureutua köyhyyden ja rikollisuuden todelliseen yhteyteen, syyhyn ja seuraukseen.”
Oksanen peräänkuuluttaa viranomaisten toiminnan kriittistä arviointia ja köyhyyttä synnyttävien rakenteiden muuttamista. EU-jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet sopimuksia, joilla ovat sitoutuneet karsimaan yhteiskunnistaan kaikenlaisen syrjinnän. Kerjäläiset ovat elävä todiste siitä, että asiaa ei ole otettu riittävän vakavasti.
Tavallisilta suomalaisilta Oksanen vaatii inhimillisyyttä, sydäntä. Miksi meidän on niin vaikea nähdä köyhiä aidosti hädänalaisina. Miksi vaadimme viranomaisia puuttumaan kiusalliseksi kokemaamme kerjäämiseen.
Kirja jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäisessä Suomeen keskittyvässä osassa Oksanen kertoo nimellä kerjäläisten taustoista, tienesteistä, elämästä Suomessa ja suomalaisten suhtautumisesta heihin. Ensimmäisen osan lopulla Oksanen venyttää tekstiä tuomalla esille liian paljon yksityiskohtia. Toisessa Romaniaan keskittyvässä osassa päästään taas itse asiaan. Matkakuvaukset kerjäläisten kotiseudulle Romanian Cetatea de Baltan kylään ovat kirjan merkityksellisintä antia.
Kerjäläisten valtakunta-kirja on WSOY:n alaisen Barrikadi-kustantamon kymmenes julkaisu. Saman sarjan muutamat pamfletit ovat onnistuneet synnyttämään vilkkaan yhteiskunnallisen keskustelun. Tästä ovat hyviä esimerkkejä mm. Timo Harakan Luoton loppu ja erityisesti Katja Boxbergin ja Taneli Heikan Lumedemokratiaa-kirja. Kerjäläisten valtakunta-pamfletti ei ole noussut samalla tavalla esille. Tuleeko aihe kenties liian lähelle tavallista suomalaista?
Kommentit