”Naisen kauhunhuuto rikkoi peilityynen Rutajärven rauhan…”
(julkaistu Urjalan Sanomissa 16.7.2009)
Ulkona sataa. Mahtavaa! Saan taas tilaisuuden tarttua kirjaan. Tänä kesänä olen kirjamatkaillut ympäri Suomea, Eurooppaa ja Afrikkaa. Toistakymmentä tapausta on saanut ratkaisunsa. Uni on välillä jäänyt vähiin, kun mukaansatempaava murhamysteeri on vienyt väsymisen tunteen. Dekkarikielelle käännettynä ”terävöittänyt kaikki aistit”.
Olen varsin ennakkoluuloton dekkareiden suhteen. Tartun herkästi esimerkiksi kiinalaiseen dekkariin, vaikka kynnys kiinalaisen romaanin lukemiseen on korkea. Lajityyppi antaa tietynlaiset turvalliset raamit aiheille, tarinalle ja henkilöille. Erot syntyvät henkilökuvauksesta, maisemasta ja kerronnasta. Siinä piilee koko homman suola: kiinalainen dekkari on tuttu, mutta mielenkiintoisella tavalla erilainen kuin suomalainen.
Jokaisen arvonsa tuntevan dekkarien ystävän on tehtävä kerran elämässään pyhiinvaellusmatka Lontoon Baker Streetille, missä kaikki sai alkunsa. Ylpeänä voin todeta tämän matkan tehneeni. Olen kävellyt Baker Streetillä, astunut sisään numeron 221 B:n ovesta ja talsinut samoilla matoilla kuin maailman kuuluisin yksityisetsivä. Olen myös soveltanut käytäntöön Holmesin vanhaa metodia: ”Kun mahdoton eliminoidaan, jäljelle jää totuus, oli se miten uskomaton tahansa.”
Tämän kesän löytöni on ollut islantilainen dekkaristi Arnaldur Indridason. Arnaldurin sankari on rikoskomisario Erlendur, jonka nukkavierusta olemuksesta ja mainiosta persoonasta on tullut niin tuttu, että voisin melkein kutsua miestä ystäväkseni.
Jos islantilaisen rikoskirjailijan kirjat saavat likimain asutuskelvottoman Islannin tuntumaan mahdolliselta matkustuskohteelta, millaisen turistiryntäyksen saisikaan aikaan urjalalainen dekkarikirjailija…
”Rikoskomisario Kari Korpi imi henkeä isoisältään perimäänsä merenvahapiippuun. Hän istahti kannon nokalle ja kohotti katseensa kaikennähneen vanhan vesistön pintaan. Urjalan yötön yö oli kaunis, mutta juuri nyt se ei miestä lohduttanut. Vitivalkoiseen morsiamenpukuun sonnustautuneen naisen ruumiin löytyminen Rutajärvestä merkitsi hänen muutenkin lyhyen lomansa päättymistä.”
Ulkona sataa. Mahtavaa! Saan taas tilaisuuden tarttua kirjaan. Tänä kesänä olen kirjamatkaillut ympäri Suomea, Eurooppaa ja Afrikkaa. Toistakymmentä tapausta on saanut ratkaisunsa. Uni on välillä jäänyt vähiin, kun mukaansatempaava murhamysteeri on vienyt väsymisen tunteen. Dekkarikielelle käännettynä ”terävöittänyt kaikki aistit”.
Olen varsin ennakkoluuloton dekkareiden suhteen. Tartun herkästi esimerkiksi kiinalaiseen dekkariin, vaikka kynnys kiinalaisen romaanin lukemiseen on korkea. Lajityyppi antaa tietynlaiset turvalliset raamit aiheille, tarinalle ja henkilöille. Erot syntyvät henkilökuvauksesta, maisemasta ja kerronnasta. Siinä piilee koko homman suola: kiinalainen dekkari on tuttu, mutta mielenkiintoisella tavalla erilainen kuin suomalainen.
Jokaisen arvonsa tuntevan dekkarien ystävän on tehtävä kerran elämässään pyhiinvaellusmatka Lontoon Baker Streetille, missä kaikki sai alkunsa. Ylpeänä voin todeta tämän matkan tehneeni. Olen kävellyt Baker Streetillä, astunut sisään numeron 221 B:n ovesta ja talsinut samoilla matoilla kuin maailman kuuluisin yksityisetsivä. Olen myös soveltanut käytäntöön Holmesin vanhaa metodia: ”Kun mahdoton eliminoidaan, jäljelle jää totuus, oli se miten uskomaton tahansa.”
Tämän kesän löytöni on ollut islantilainen dekkaristi Arnaldur Indridason. Arnaldurin sankari on rikoskomisario Erlendur, jonka nukkavierusta olemuksesta ja mainiosta persoonasta on tullut niin tuttu, että voisin melkein kutsua miestä ystäväkseni.
Jos islantilaisen rikoskirjailijan kirjat saavat likimain asutuskelvottoman Islannin tuntumaan mahdolliselta matkustuskohteelta, millaisen turistiryntäyksen saisikaan aikaan urjalalainen dekkarikirjailija…
”Rikoskomisario Kari Korpi imi henkeä isoisältään perimäänsä merenvahapiippuun. Hän istahti kannon nokalle ja kohotti katseensa kaikennähneen vanhan vesistön pintaan. Urjalan yötön yö oli kaunis, mutta juuri nyt se ei miestä lohduttanut. Vitivalkoiseen morsiamenpukuun sonnustautuneen naisen ruumiin löytyminen Rutajärvestä merkitsi hänen muutenkin lyhyen lomansa päättymistä.”
Kommentit