Miksei Ike eroa
Kirjoitin tämän tekstin luonnoksen 13.3. Otsikko oli silloin sama. Näyttää siltä, että olin oikeassa. Hyvä veli-verkosto pelasti Iken, valitettavasti. Olisi ollut tärkeä osoittaa meille, kansalle, että politiikassakin toimii moraali ja tyhmyydestä sakotetaan. Tavallista kansalaista olisi rangaistu kovemmalla kädellä kuin Ikeä, vaikka totuuden nimissä täytyy sanoa, että Ike joutui tukalampaan asemaan kuin aluksi luulin. Näin tapahtui mielestäni siksi, että moni median edustaja tarttui Iken valkoiseen valheeseen. Hänhän sanoi FST:n ensimmäisessä haastattelussa, ettei ole lähettänyt Tukiaiselle viestejä.
Moraalin nimissä olisi todella ollut tärkeää, että ulkoministeriä olisi vaihdettu. Ulkoministerin töppäilyt ovat astetta merkittävämpi asia kuin olisi esimerkiksi sisäministerin, koska ulkoministeri on nykyisessä poliittisessa kentässä tärkeässä asemassa. Kekkosen totuus toimii edelleen: "Jos voi valita, kumpi on sekaisin sisä- vai ulkopolitiikka, niin valitsen jälkimmäisen".
Tällä hetkellä tehdään erilaisia galluppeja siitä, mitä kansa ajattelee Ikestä, riittääkö anteeksipyyntö jne. Täytyy ottaa huomioon, että kohua on puitu jo niin pitkään, että se alkaa maistumaan siltä itseltään. Jos samat kyselyt olisi tehty saman tien, kansa olisi tuominnut Iken. Nämä gallupit todistelevat vain sitä, että kansa on tottunut suomalaisen politiikan askelmerkkeihin, siis siihen, että poliitikkoja koskee toisenlainen moraali kuin muuta kansaa.
Katainen ja Vanhanen antoivat langettavan tuomionsa, mutta tuomio ei astunut voimaan. Valitettavasti näin on, koska Kanervalle ei ole olemassa Kokoomuksessa ketään korvaajaa. Mediassa on väläytelty Niinistöä ja Salolaista, mutta ensin mainittu ei lähde juoksemaan maailmalla. Niinistö on päässyt sellaiseen asemaan, jossa häntä kuunnellaan; hän on valtakunnan ykköskommentaattori asiassa kuin asiassa. Suurlähettilään asemassa syväjäädytettynä ollut Salolainen taas tuntuu kurovan umpeen sitä lausuntojen määrää, joka häneltä jäi sanomatta Lontoonkaudella. Valitettavasti tämä ei ole omiaan lisäämään hänen suosiotaan, edes omien joukossa. Pyrkyryys on sallittu ominaisuus poliitikolle, mutta rajansa kaikella.
Itse asiassa ainut sopiva kandidaatti ulkoministerin paikalla löytyy hallituskumppani Keskustasta. Valitettavasti äitiyslomaa viettävän Lehtomäen nimitys ei ole mahdollinen ilman isoa salkunvaihto-operaatiota, eikä siihen ryhdytä. Siksi Ilkka Kanerva saa jatkaa, ja kenties sortuu uudelleen.
Tekstiviestijupakassa ei ole voittajia, ellei oteta lukuun erästä blondia. Häviäjiä on senkin edestä. Suurin häviäjä on politiikan uskottavuus.
Moraalin nimissä olisi todella ollut tärkeää, että ulkoministeriä olisi vaihdettu. Ulkoministerin töppäilyt ovat astetta merkittävämpi asia kuin olisi esimerkiksi sisäministerin, koska ulkoministeri on nykyisessä poliittisessa kentässä tärkeässä asemassa. Kekkosen totuus toimii edelleen: "Jos voi valita, kumpi on sekaisin sisä- vai ulkopolitiikka, niin valitsen jälkimmäisen".
Tällä hetkellä tehdään erilaisia galluppeja siitä, mitä kansa ajattelee Ikestä, riittääkö anteeksipyyntö jne. Täytyy ottaa huomioon, että kohua on puitu jo niin pitkään, että se alkaa maistumaan siltä itseltään. Jos samat kyselyt olisi tehty saman tien, kansa olisi tuominnut Iken. Nämä gallupit todistelevat vain sitä, että kansa on tottunut suomalaisen politiikan askelmerkkeihin, siis siihen, että poliitikkoja koskee toisenlainen moraali kuin muuta kansaa.
Katainen ja Vanhanen antoivat langettavan tuomionsa, mutta tuomio ei astunut voimaan. Valitettavasti näin on, koska Kanervalle ei ole olemassa Kokoomuksessa ketään korvaajaa. Mediassa on väläytelty Niinistöä ja Salolaista, mutta ensin mainittu ei lähde juoksemaan maailmalla. Niinistö on päässyt sellaiseen asemaan, jossa häntä kuunnellaan; hän on valtakunnan ykköskommentaattori asiassa kuin asiassa. Suurlähettilään asemassa syväjäädytettynä ollut Salolainen taas tuntuu kurovan umpeen sitä lausuntojen määrää, joka häneltä jäi sanomatta Lontoonkaudella. Valitettavasti tämä ei ole omiaan lisäämään hänen suosiotaan, edes omien joukossa. Pyrkyryys on sallittu ominaisuus poliitikolle, mutta rajansa kaikella.
Itse asiassa ainut sopiva kandidaatti ulkoministerin paikalla löytyy hallituskumppani Keskustasta. Valitettavasti äitiyslomaa viettävän Lehtomäen nimitys ei ole mahdollinen ilman isoa salkunvaihto-operaatiota, eikä siihen ryhdytä. Siksi Ilkka Kanerva saa jatkaa, ja kenties sortuu uudelleen.
Tekstiviestijupakassa ei ole voittajia, ellei oteta lukuun erästä blondia. Häviäjiä on senkin edestä. Suurin häviäjä on politiikan uskottavuus.
Kommentit