Jo joutui armas aika
Huomenna se kajahtaa, kaunein kaikista virsistä. Opelle kyseisellä virrellä on aivan erityinen merkitys. Jännä juttu, että vaikka pitäisi olla tavattoman iloinen, kun loma alkaa, huomaakin vuosi toisen perään olevansa tässä vaiheessa lähinnä loppuun ajettu ja huolissaan, ehkä vähän pettynytkin. Tänäkään vuotena en ole pystynyt ihmeisiin.
Uskallan väittää, että jokaisessa opettajassa on tilkka maailmanparantajaa. Loman lähestyessä yllätän ainakin itseni miettimästä, että kuinka maailma pysyy pystyssä, kun olen ongella, enkä valvomassa asioiden kehitystä. Ehkä se on kaikkivoipaisuutta. Uskon pystyväni saamaan aikaan muutoksia asioissa. Uskon, että pystyn auttamaan nuoria. Vaikka elämä potkii päähän ja tieto lisää tuskaa, en osaa luopua toivosta, enkä suostu muuttumaan kyyniseksi. Vaikeaa se olisikin; nuorten elämänilo ja elämänhalu tarttuu väkisinkin.
Kaikista se ei kuitenkaan säteile. Jokaisessa ikäluokassa on niitä, jotka ovat elämän kolhuissa muuttuneet koviksi ja arvaamattomiksi, jopa itselleen. Näistä nuorista olen huolissani. Kuinka he pärjäävät pitkän kesän yli? Missä nukkuvat? Missä syövät? Missä kunnossa palaavat elokuussa koulunpenkille?
Aloin miettiä rakkaudettomuutta ja sitä, millaiseksi se ihmisen tekee. Miltä se mahtaa tuntua. Keinutin lastani ja mietin. Katsoin hänen kauniisiin silmiinsä ja päätin, että juuri nyt on oikea hetki muuttaa elämäni suunta. Mietin lähimpiäni, en muita. Suljen uutistulvan. Laitan kirjat sivuun. Antaudun lasteni opetettavaksi. He saavat näyttää minulle, mitä on elää tässä hetkessä. Miten iloitaan asioista. Miten antaudutaan rakkaudelle.
Tiesitkö muuten, että Suvivirressä on kuusi säkeistöä. Viimeinen kuuluu näin:
Maan, meren anna kantaa
runsaasti lahjojas,
tarpeemme meille antaa
sun siunauksestas.
Suo suloisuutta maistaa
myös sielun sanassas,
ain armos sille paistaa,
niin on se autuas.
Jk. Ope jää lomalle. Jatkan blogini kirjoittamista elokuun alussa. Syyskuussa alan kirjoittaa blogejani myös Kotimaa-lehden nettisivulle.
Yksi asia lienee syytä paljastaa. Audentes Deus ipse iuvat tarkoittaa Rohkeita Jumala suosii.
Uskallan väittää, että jokaisessa opettajassa on tilkka maailmanparantajaa. Loman lähestyessä yllätän ainakin itseni miettimästä, että kuinka maailma pysyy pystyssä, kun olen ongella, enkä valvomassa asioiden kehitystä. Ehkä se on kaikkivoipaisuutta. Uskon pystyväni saamaan aikaan muutoksia asioissa. Uskon, että pystyn auttamaan nuoria. Vaikka elämä potkii päähän ja tieto lisää tuskaa, en osaa luopua toivosta, enkä suostu muuttumaan kyyniseksi. Vaikeaa se olisikin; nuorten elämänilo ja elämänhalu tarttuu väkisinkin.
Kaikista se ei kuitenkaan säteile. Jokaisessa ikäluokassa on niitä, jotka ovat elämän kolhuissa muuttuneet koviksi ja arvaamattomiksi, jopa itselleen. Näistä nuorista olen huolissani. Kuinka he pärjäävät pitkän kesän yli? Missä nukkuvat? Missä syövät? Missä kunnossa palaavat elokuussa koulunpenkille?
Aloin miettiä rakkaudettomuutta ja sitä, millaiseksi se ihmisen tekee. Miltä se mahtaa tuntua. Keinutin lastani ja mietin. Katsoin hänen kauniisiin silmiinsä ja päätin, että juuri nyt on oikea hetki muuttaa elämäni suunta. Mietin lähimpiäni, en muita. Suljen uutistulvan. Laitan kirjat sivuun. Antaudun lasteni opetettavaksi. He saavat näyttää minulle, mitä on elää tässä hetkessä. Miten iloitaan asioista. Miten antaudutaan rakkaudelle.
Tiesitkö muuten, että Suvivirressä on kuusi säkeistöä. Viimeinen kuuluu näin:
Maan, meren anna kantaa
runsaasti lahjojas,
tarpeemme meille antaa
sun siunauksestas.
Suo suloisuutta maistaa
myös sielun sanassas,
ain armos sille paistaa,
niin on se autuas.
Jk. Ope jää lomalle. Jatkan blogini kirjoittamista elokuun alussa. Syyskuussa alan kirjoittaa blogejani myös Kotimaa-lehden nettisivulle.
Yksi asia lienee syytä paljastaa. Audentes Deus ipse iuvat tarkoittaa Rohkeita Jumala suosii.
Kommentit
Hyvää kesälomaa =)